Varsinais-Suomen Metallinetsijät: Vinkkejä valokuvaukseen ja dokumentointiin.

Talvi on metallinetsijän aika käydä läpi etsintäkauden löytöjä. Se on myös se aika kun perusteellinen etsijä valmistautuu seuraavaan kevääseen. Kiinnostavimmat löydöt valokuvataan ja arkistoidaan, osa laitetaan ehkä
esille omaksi ja tuttaviensa hämmästeltäväksi ja löytöjen konteksti kirjoitetaan puhtaaksi. Vaikka netistä löytyy jo valtava määrä tietoa paikkakuntien historiasta, niin kohteena olevan paikkakunnan oman kirjaston uumenissa piilee ne tiedot mitkä ratkaisee onko ensi kauden löytöjen määrä ja laatu kohdallaan.

Digitalinen valokuvaus on nykyään suuri osa metallinetsintää. Ei pelkästään kuopan reunaalta kuvaaminen tai kuvien jakaamiseen netissä tuttujen kesken, vaan sitä tarvitaan myös luodakseen arkiston löydöistä ja vanhojen kirjoitusten tallentamiseen. Kirjastoista saa kyllä lainata valtavasti kirjoja mutta ne tärkeimmät eivät kuitenkaan ole sellaisia. Niitä saa kyllä lukea paikan päällä ja valokopioida hintaan joka tulee pitkän päälle kalliiksi. Valokopion laatukaan ei ole paras mahdollinen. Sitäpaitsi vanhat paikalliset sanomalehdet ovat suurissa kansioissa mitä saa ainoastaan valokuvata jos edes sitäkään.

Valokuvaus on kohtalaisen edullista nykypäivänä. Filmiä ei tarvitse enää ostaa ja arkistoinnin tallennusmediakin on edullinen jos vertaa hintaa/kuvamäärää. Alla oleva esimerkki ei ole kovinkaan kallis verrattuna sen hyötyyn ja helppouteen jos omistaa edes jonkinmoisen kameran. Kohtalaisen hyvän pokkarin ostaminen ei kauheasti saa päätä huimaamaan enää eli sekään ei ole estenä hyvien kuvien ottamiseen. Nämä esimerkit ovat vain suuntaa antavat eivätkä tarkoita sitä että niitä täytyy seurata sokeasti.

Mitä tarvitsen tietää? En ole perehtynyt kameroihin.

Valokuvaamisessa tavallisella kaduntallaajalla on oikeastaan kolme helppoa asiaa muistaa. On tilanteen vaatimat nopeat ja liikkuvat kuvat. Kameraa pidetään usein siitä syystä täysin automaattisena ettei tilanteet karkaa räpläessään kameraa. Tämä on se yleisin tapa miten ihmiset käyttävä kameraa kaikissa tilanteissa.

Sitten on hallitut tilanteet missä kuvan ottaja on tilanteen niskan päällä. Saat itse määrätä ajan, paikan ja miten. Kauden löytöjen dokumentointi ja kirjasto on juuri tällainen tilanne.

Kolmantena on se harrastajavalokuvaajien yleisin kuolemansynti, laiskuus. Akkuakaan ei ladattaisi jos vain voisi välttyä siitä. Edes halpaa kolmijalkaakaan ei ole ollut ostoslistalla. Tripod on kameran ensimmäinen kunnon kaveri ja se on kulkenut mukana kameran pitkää taivalta historiassa alusta saakka. On nojattu talon kulmaan tai nojattu kyynerpäihin ja kuvista on tullut parempia kuin vapaalla kädellä. Ne eivät kuitenkaan ole parhaat mahdolliset eikä kuvaaja anna oikeutta kameralleen. Halvinkin hento tripod sisätilassa poissa tuulen vaikutukselta ajaa kameran aikalaukaisulla aina käsin kuvaavan ihmisen 10-0. Tekemällä hyvin pieniä investointeja ja perehtymällä kameran toimintaan saa moninkertaisesti parempia kuvia

Valkotasapaino

Moderni digikamera on valon ja värien suhteen melko välkky. Yksi asia mitä se ei kuitenkaan vieläkään osaa on se että se ei tiedä mikä on valkoinen vallitsevassa valossa ja sitä myöten ei myöskään osaa määritellä värit oikein. Automaatio hoitaa sen välillä hyvin, mutta joskus taas se menee ihan pieleen. Profiilit (aurinko, pilvistä, ilta, yö, loisteputki, hehkulamppu...) ovat hyvä kompromissi ja toimivat normaalikäytössä hyvin kunhan niitä viitsii käyttää.

Paras tulos saavutetaan kuitenkin kalibroimalla kamera sen hetkisessä valossa lähes valkoisella esineellä. Kameraliikkeistä saa harmaakortteja tähän tarkoitukseen mutta puhdas paperiarkki käy hätätapauksessa. Lähes kaikkien kameroiden valikosta löytyy valkotasapainon manuaalisäätö. Urheilu- ja actionkamerat taas ovat esimerkki sellaisista kameroista missä valkotasapaino on aina automaattinen. Sellaisten kuvat täytyy säätää kohdille tietokoneella jälkeenpäin. Kuvaa vaikka valkoista paperiarkkia kerran kuvaussession aikana niin että se vain vilahtaa kuvan nurkassa niin sinulla on jotain mistä ottaa valkotasapaino kun alat käsittelemään kuvia tai videoita tietokoneella.

Kuvan syväterävyysalue

Usein näkee lähikuvia esineistä missä joku osa kuvasta on terävä, mutta osa on epätarkka. Valokuvauksessa sitä hyödynnetään usein halutessaan korostaa tietyn osan kuvassa. Metallinetsijän esineiden dokumentoinnissa se on kuitenkin epätoivottava ja usein vahingossa esiintyvä ominaisuus. Ilmiö tulee liian suuresta kameran valoitusaukon koosta mitä automatiikka usein pyrkii käyttämään saadakseen lyhyemmän valoitusajan käsiotoksissa vähentäen näin liikkeestä tulevaa epätarkkuutta. Yleisarvo f/5.6 tai suurempi poistaa yleensä tämän ongelman. Tämä taas vaatii pidemmän valoitusajan koska valoituksen aukko on pienempi. Se ei ole kuitenkaan ongelma jos kamera on jalustassa eikä kuvassa ole liikettä. Eräs toinen menetelmä on pinota sarja kuvia tietokoneella (focus stacking). Työtä vaaditaan lisää ja lopputulos on hieno.

Valoteltta

Valoteltta on näppärä ratkaisu esineiden kuvaamiseen. Sillä saa aikaan diffuusioitunutta valoa. Tämä tarkoittaa että saat suoran valon sijasta laajemman ja pehmeämmän valon. Käytännössä lopputulos muistuttaa päivänvalossa otettua kuvaa ilman varjoja. Taustakankaan kuuluu jättää hieman tiukaksi ettei synny terävää kulmaa takalaitaan. Näin saadaan aikaan illuusio että kohde on kuvattu suorassa ja isossa tilassa.. Katso ylin kuva.

Valoteltta kokoontaitettuna. Kätevä laukku missä on taskut kohdevaloille ja kameran jalustalle. Itse laukku-osa toimii teltan takaseinänä avattuna. Näitä saa tavarataloista muutamalla kympillä. Itserakennettuna osista tällainen maksaa enemmän eikä kannata lähteä rakentamaan ellei sitten tosimielessä haluaa rakentaa sitä itse tai tarvitsee isomman. Suurin bonus on ehkä kamerajalusta mikä osaa kurottaa kameralla kohteen yläpuolelle. Tähän ei tavallinen tripod kykene.

Vapaalla kädellä otettu kuva hopeakolikoista. Peruspokkarin automaattiset säädöt tekevät kuvasta kellertävän ja tuen puute tekee kuvasta epätarkan. Kohteen yläpuolella oleva valolähde estää kameran käytön suoraan yläpuolelta.

Valoteltassa otettu kuva. Manuaalinen tila, kamera jalustassa suoraan kohteen yläpuolella sivuvaloilla ja asianmukainen valkotasapaino. Selvästi parempi lopputulos vaikka Rooseveltin nenä jäikin vähän varjoon.

Suurennusvalaisin

Suurennusvalaisin painetaan pöytään kohteen päälle jolloin sen 360° valo antaa hieman varjostusta kohteelle. Tulos on enemmän taiteellinen kuin tieteellinen. Suurempien määrien esineiden kuvaaminen suurennuslasin läpi saa aikaiseksi vääristymiä. Erittäin kuluneissa rahoissa tämä tuo yksityiskohtia esille.

Lehdet / Kirjasto

Valoteltan jalustan kanssa kurottaa kätevästi kameralla lehden tai esineiden yläpuolelle. Tämä ei onnistu tavallisella kolmijalalla. Kuva otetaan aina aikaviiveellä vallitsevassa valossa ja riittävällä valoituksella.

Ottamalla aina aluksi kuvan lehden tiedoista tiedät kameran kuvien sarjanumeroiden perusteella mitkä ottamasi kuvat kuuluvat juuri tähän lehteen.

Esimerkkikuva 1152 x 2048 pikseliä. Alkuperäinen on suurempi ja tarkempi 10Mpix RAW. Käytännössä kuitenkin riittää jopa vanha kolmen megapikselin kamera että teksti tallentuu luettavana. Klikkaa suuremmaksi.

Mitta / Skaala

Esineiden koko ei ole aina selvillä kuvien katsojille. Siksi kuvaan voi laittaa mukaan viivoitin missä on hyvä kontrasti että siitä saa selvää. Arkeologiassa on sama kuin rikostutkinnassa että esine kuvataan miten se on löydetty ja usein heidän skaaloissa on ilmasuunta pohjoinenkin merkitty. Koska arkeologin ja metallinetsijän kaivuutekniikka on aivan eri, niin tästä ei ole metallinetsijälle paljon hyötyä. Metallinetsijä ei voi joka pulltabin kohdalla suorittaa viikon kaivauksen ja käytännössä otetaan, siinä missä voi, niin ison palan maata ylös ettei esine vahingoitu. Mielessä kannattaa kuitenkin pitää että kun lähettää kuvan museovirastolle niin laitaa mitan mukaan kuvaan ettei tule sanomisia. Yritä kuvata mittaa ja esinettä niin ettei tule perspektiivivirheitä.

Näitä skaaloja voi myöskin hakea netistä tiedostona ja tulostaa. Haulla Artifact Photo Scales löytyy tulostettavia versioita. Laitan pari esimerkkiä, http://web.ncf.ca/jim/scale/ ja http://jasonquinlan.com/blog/2009/04/11/artifact-photo-scales. Koemittaa niitä ennen käyttöä ja muista tuhota epäonnistuneet. Leikkaa toinen pää teräväksi jos haluat näyttää kompassisuunnan. Se ei sitten taas ole milleistä kiinni. Kulkee kätevästi mukana lompakossa.

Ohjelmistot

Ilman kuvankäsittelyohjelmistoa ei enää pärjää jos sortuu metallinetsinnän lisäksi valokuvaamaan löytöjään ja ehkä tekemään hiukan tutkimustyötäkin. Ohjelmat kuitenkin maksavat hurjia summia, osa niistä jopa enemmän kuin itse kamera ja metallinetsin yhdessä. Phase One, Bibble Labs ja DxO Optics ovat sellaisia brändejä jonka ohjelmistot tyhjentävät lompakon nopeasti.
Netistä löytyy kuitenkin paljon hyviäkin ilmaisia ohjelmia kuvien käsittelyyn.

Tässä muutama:

Kuvien käsittely ja muu muokkaus

Gimp http://www.gimp.org
Hyvä Photoshop-tyylinen kuvankäsittelyohjelma. Windows/Unix. Joissakin Linux-kokoonpanoissa Gimp on oletuksena mukana.

RAW-kuvien kehitys ja kokonaisten kuvien arvojen korjaus

UFRaw http://ufraw.sourceforge.net
Paljon kehuttu The Unidentified Flying Raw on Gimpin kanssa yhteensopiva plugin joka toimii erikseenkin. Asenna tämän Gimpin kanssa jos haluat kehittää järjestelmäkameran RAW-kuvia. Windows/Mac/Unix.

Photivo http://photivo.org
Erittäin hyvä ja ammattilaistyylinen RAW-kehittäjä. Tähän löytyy myös Gimp-plugin erikseen jos haluaa käyttää Photivon Raw-kuvien tuontityökaluna UFRawn tavoin Gimpissä. Windows/Mac/Unix.

Picasa http://picasa.google.com
Googlen vastine Microsoftin Expression Medialle ja sanomalehtien suosimalle Fotoware Fotostationille. Tämä ohjelma jaksaa kevyesti pyörittää isompaakin löytötietokantaa GPS-tietoineen ja kuvat pysyvät järjestyksessä. RAW-tuki. Ainoastaan Windows.